”Nykyään ajattelen, ettei ole tyhmiä kysymyksiä”

Palvelumuotoilija Sanna Shibasaki-Rosenberg miettii työssään esimerkiksi sitä, miten inhimillistyvä robotiikka vaikuttaa meihin. Vastaukset löytyvät kysymällä, kuuntelemalla ja kyseenalaistamalla.

Teksti: Hanna Kangasniemi Kuvat: Paula Virta

 

elisanet_elisalainen2016_Sanna_Shibasaki_MG_mini2

 

Nimi Sanna Shibasaki-Rosenberg, Koulutus Taiteen maisteri, TAIK, Elisalla vuodesta 2011, Työ Senior UX Designer, Harrastus Keramiikka- ja kuvanveistotunnit.

”Kehitämme Service design -tiimissä Elisan palveluja. Muotoilemme palveluita hyvän käytettävyyden ja asiakaskokemuksen näkökulmasta. Tuotamme tuotteita, jotka ovat asiakkaalle hyödyllisiä, käytettäviä ja hauskoja ja joista asiakkaat ovat valmiita myös maksamaan. Olen ollut Elisalla mukana tekemässä mm. Elisa Kirjaa ja Elisa Vahti Liveä. Nyt olen Elisa Lompakko -tiimissä.”

Aluksi suunnittelin rollaattorin

"Äidilläni on synnynnäinen, harvinainen luustorappeumatauti, joka vie vähitellen pyörätuoliin ja siksi arkeen tarvitaan monenlaisia apuvälineitä. Minua harmitti jo nuorena, että apuvälineet ovat usein ankean näköisiä ja leimaavat käyttäjiään. Tämän takia päätin ryhtyä muotoilijaksi. Halusin kehittää apuvälineitä, joita voisi mukavasti ja ylpeänä käyttää. Päädyin opiskelemaan teollista muotoilua. Ehdin suunnitella vain yhden rollaattorin ennen kuin ajauduin jo muihin töihin, mutta sama halu auttaa ja tehdä elämää helpommaksi muotoilun avulla on yhä minussa.

Palvelumuotoilusta on kehittynyt merkittävä ala, jolla on yhteiskunnallista merkitystä ja vastuuta. Tästä esimerkkinä on Cameron Sinclair ja Small Works. He auttavat katastrofialueilla ja hätää kärsiviä voittoa tavoittelematta. Heillä on muun muassa projekti, jossa on suunniteltu nopeasti koottavia asuntoja pakolaisleireille."

Isäni oli esikuvani

"Isäni tuli Suomeen Japanista 60-luvulla. Hänen oli tarkoitus matkustaa Vietnamiin valokuvaamaan, mutta jotenkin hän päätyi tekemään töitä kuvatoimistoon Helsingissä. Siellä hän tapasi äitini ja jäi sille tielle.

Isäni oli esikuvani. Hän oli avoin ja rehellinen ihminen, jonka kanssa pystyi keskustelemaan kaikesta. Tulimme usein isän kanssa samalla bussilla kotiin − hän töistä, minä koulusta − ja siinä tuli juteltua kaikenlaista. Näillä bussimatkoilla hän usein rohkaisi minua sanomalla, että älä välitä esteistä, anna mennä vaikka esteiden läpi. Isäni painotti aina, ettei pärjäämiseeni vaikuta yhtään se, olenko tyttö vai poika. Isältä opitut asiat ovat minulle yhä tärkeitä. Isäni kuoli viime vuonna, mikä oli suuri menetys."

 

Nykyään uskallan kysyä

"Nuorena olin ujo ja hiljainen. En kysynyt, mitä halusin tietää, enkä kertonut, mitä mieltä olin. Sen takia jäi tietoa saamatta ja asioita tekemättä.

Nykyään ajattelen, ettei ole tyhmiä kysymyksiä. Esimerkiksi tiimissä kaikkia pitää kuunnella, eikä henkilön roolilla tai asemalla pidä olla siihen vaikutusta. Pitää olla rohkeutta ja tilaisuuksia kyseenalaistaa, muuten ei tule muutosta.

Omassa työssäni kysyminen ja kuunteleminen on tärkeää, sillä työni on käyttäjän kokemuksesta ja tarpeista huolehtiminen kaikissa palveluiden osa-alueissa. Siihen liittyvät myös palveluiden tekniset mahdollisuudet ja liiketoiminnan tarpeet."

luonnossa

Etsin rauhaa luonnosta

"Luonto, metsä ja veden läheisyys ovat olleet minulle aina tärkeitä inspiraation lähteitä. Kerään esimerkiksi luonnosta sileäksi hioutuneita kiviä, puunkappaleita, luita ja kalloja. Teen niistä kollaaseja ja tauluja. Tarvitsen luontoa ja sen tuomaa rauhaa ympärilleni voidakseni hyvin.

Myös palveluiden suunnittelussa ajattelen kokonaiskokemusta, palvelun tunnelmaa. Käyttöliittymän on oltava käyttäjälleen rauhallinen, saumaton kokemus, jonka yksinkertaisuus toimii vastapainona käyttötilanteita usein ympäröivälle hälinälle."

Pian ratkaisemme isoja ongelmia

"Yksittäisistä sovelluksista ollaan menossa kohta suurempien kokonaisuuksien palveluita ja isompien ongelmien ratkaisuja. Esimerkiksi digitaalisissa maksupalveluissa voi perusongelma olla, miten ja millä maksaa kaupassa. Isommin ajateltuna pitää ratkaista myös, miten päästä kaupassa jonottamisesta, kaupassa käymisestä ja ostoslistojen tekemisestä.

Oma alani kehittyy kovaa vauhtia. Näytön tökkäämisestä mennään ehkä kohti puheohjausta tai liikkeellä ohjaamista. Kehityksen ohella meidän on kohdattava myös ihmisten pelot liittyen vaikkapa tekoälyyn. Tai mietittävä, miten suhtaudumme inhimillistyvään robotiikkaan. Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä, joita tulemme pohtimaan yhä enemmän lähitulevaisuudessa."

 

3 asiaa, jotka työ on minulle opettanut

  • Kuuntele ihmisiä.
  • Ole avoin ja rehellinen niin sinullekin ollaan.
  • Suunnittelu maksaa vaivan.
Arvostele tämä artikkeli:
0/5