Näin perehdytät lapsen rahan käyttöön

Käteisen käyttö vähenee ja lapsetkin opettelevat rahan arvoa ja käyttöä korteilla ja kännyköillä. Lue, miten opettaa lapselle rahan käyttöä digiaikana.

Teksti: Elina Jäntti

 

1. Miten lasta voi perehdyttää rahan arvoon?

“Tärkein keino rahan arvon opettelussa on käydä keskustelua rahasta, ihan samalla tavalla kuin muistakin tärkeistä asioista. Lapsen kanssa voi pohtia, mistä rahaa perheeseen tulee, mihin sitä kuluu ja mitä sillä voi saada aikaan“, sanoo asiantuntijapäällikkö Jani Hautala OP:sta.

Rahaan liittyviä laskutoimituksia voi opetella erilaisilla peleillä ja leikeillä, joissa on käytössä leikkirahaa. Varallisuusvalmentaja ja Lapset ja raha – talouskasvatuksen aakkoset vanhemmille -kirjan kirjoittaja Nina Nordlundin mukaan rahan arvoa voi opettaa myös arjessa eteen tulevissa tilanteissa.

“Lapsi hahmottaa raha-asioita valintojen tekemisen kautta. Ihan pienellekin lapselle voi esimerkiksi opettaa, että rahaa ei tuhlata mihin tahansa. Kun ollaan esimerkiksi kaupassa ruokaostoksilla, ei osteta aina tikkaria. Kerrotaan, että säästyneen rahan voi käyttää johonkin isompaan hankintaan myöhemmin”, Nordlund neuvoo.

Asiantuntijoiden mukaan viikkorahaa kannattaa alkaa maksaa jo melko varhaisessa vaiheessa, koska sen avulla rahankäyttöä oppii konkreettisesti. Voi esimerkiksi laskea, mihin kaikkiin hankintoihin viikkoraha riittää, tai kuinka monta viikkoa viiden euron viikkorahaa on säästettävä, jos lapsi haluaa 50 euron arvoisen lelun. Nordlund suosittelee antamaan pienille lapsille viikkorahan käteisenä, koska kolikoiden ja setelien avulla pieni lapsi oppii helpommin laskutoimituksia.

“Sovin omien lasteni kanssa, että viikkoraha jaetaan kolmeen osaan: yhden osan viikkorahasta saa tuhlata eli käyttää siihen mihin lapsi itse haluaa, yksi osa summasta täytyy säästää ja yksi osa viikkorahasta lahjoitetaan, jotta lapsi oppii, että rahalla voi tehdä myös hyvää. Vaikka viikkoraha laitetaan suoraan lapsen tilille, käytetään samaa sopimista.”

Lapsella on hyvä olla kaksi eri tiliä eri tarkoituksiin, sekä käyttö- että säästötili.

2. Antaako lapselle rahaa käteisenä vai tilille?

Setelit ja kolikot on hyvä tehdä tutuiksi, mutta turvallinen tapa antaa rahaa lapselle on laittaa se säästötilille. Kun lapsi on valmis käyttämään itse rahaa, lapselle voi avata käyttötilin ja liittää siihen pankkikortin, jossa on nostorajoitus. Eri pankeissa kortit ovat hieman eri nimisiä: esimerkiksi OP:ssa lapselle myönnettävä kortti on Visa Electron, joka tekee joka kerta ostosten yhteydessä katevarmennuksen. Joissakin pankeissa kortin nimi on Visa Debit. Korttiin voi harkinnan mukaan ottaa lähimaksuominaisuuden, jolloin sillä voi ilman tunnusta maksaa tiettyyn summaan asti. Korteilla voi maksaa myös verkko-ostoksia.

Pankit tarjoavat lapsille myös mobiilisovelluksia, joista lapsi voi itse seurata kulutustaan ilman verkkopankkitunnuksia. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi OP:n Pivo Junior ja Danske Bankin Mun Rahat. Näillä sovelluksilla lapsi ei voi maksaa esimerkiksi kaupan kassalla tai siirtää rahaa toiselle, kuten mobiililompakkosovelluksilla tavallisesti.

Lapselle on mahdollista myös hankkia lähimaksutarra (Aktia Wallet -sovelluksessa, jonka voi kiinnittää puhelimeen tai avaimenperään, ja jolla voi maksaa lähimaksupäätteillä. Riskinä on, että jos tarra joutuu vääriin käsiin, sillä voi maksaa ilman tunnuksia päiväkohtaiseen käyttörajaan asti. Maksut veloitetaan sovelluksen käyttäjän tililtä.

Pieniä ostoksia voi maksaa puhelimella myös joidenkin sovellusten sisällä. Esimerkiksi HSL Mobiililippu -sovelluksessa lapsi voi ostaa pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen kerta- ja vuorokausilippuja, jos hänellä on oikeus tehdä ostoksia liittymällään ja puhelin on mobiilidataverkossa. Useimpiin sovelluksiin, joiden sisällä voi tehdä maksuja, vaaditaan maksukortin tai tilin tiedot.

3. Minkä ikäiselle voi hankkia oman maksukortin?

Eri pankeilla on lasten maksukorteille hieman erilaiset ikärajat. Esimerkiksi OP:ssa Visa Electron -kortin voi saada 10-vuotiaasta eteenpäin. Nordeassa alaikärajaa ei ole, vaan vanhempi voi päättää, milloin lapselle haetaan korttia. Aktiassa Visa Debit Online- kortin voi saada 7-vuotiaana, S-Pankissa Visa Debit -maksukortin niin ikään 7-vuotiaana.

“Kun lapselle päättää hankkia maksukortin, vanhemman on tärkeää opastaa lasta sen käytössä. Korttia muun muassa säilytetään huolella, sen tunnusluku opetellaan ulkoa eikä sitä lainata kaverille”, Jani Hautala sanoo.

Alaikäisen lapsen maksukortin hankkiminen vaatii tavallisesti molempien huoltajien suostumuksen ja usein myös käyntiä pankin konttorilla. Esimerkiksi OP:ssa molempien huoltajien on allekirjoitettava korttisopimus pankin konttorilla kortin hakemisen tai sen noutamisen yhteydessä. Huoltaja noutaa kortin pankista mielellään lapsen kanssa.

4. Miten rahan käyttöä voi harjoitella puhelimeen ladattavalla maksusovelluksella?

“Nykylapset ovat diginatiiveja, joten myös raha-asioissa mobiilisovellusten käyttö on luontevaa. Sovelluksista lapsi voi oppia hahmottamaan omaa kulutustaan jopa helpommin kuin käteisiä laskemalla, koska ne opettavat lasta seuraamaan maksutapahtumiaan ja tilin saldoa”, Nina Nordlund toteaa.

Lapsille tarkoitetuissa OP:n Pivo Junior ja Danske Bankin Mun Rahat -sovelluksissa käyttöperiaatteet ovat pitkälti samat: lapsi voi seurata tilinsä saldoa ja omia maksutapahtumiaan reaaliaikaisesti. Pivo Junior -sovellus myös jakaa lapsen ostot automaattisesti kulutuspalloihin, joista näkee, kuluuko rahaa eniten esimerkiksi vaatteisiin tai kahviloihin. Mun Rahat -sovelluksen voi avata vähintään 8-vuotiaalle lapselle, Pivo Juniorin 10-vuotiaalle.

Pivo Junior -sovellus ladataan lapsen puhelimeen sovelluskaupasta, jonka jälkeen vanhempi tunnistautuu sovellukseen omilla verkkopankkitunnuksillaan ja liittää sovellukseen lapsen maksukortin. Sovellukseen valitaan nelinumeroinen pääsykoodi yhdessä lapsen kanssa, joka lapsen on hyvä opetella ulkoa. Myös vanhempi voi seurata lapsen maksutapahtumia reaaliaikaisesti omalta puhelimeltaan ja saada ilmoituksen maksutapahtumista, kun vanhemmalla on käytössä Pivo-sovellus.

“Kun vanhempi näkee reaaliaikaisesti, mihin lapsen rahat menevät, voi tarvittaessa reagoida nopeasti ja siirtää rahaa lapsen tilille, jos lapsi on vaikkapa kaukana kotoa ja rahat ovat loppumassa. Aluksi lapsen rahankulutusta voi tarkkailla tiiviistikin”, Jani Hautala sanoo.

Yleisimmissä mobiililompakkosovelluksissa, esimerkiksi Pivo – ja Mobile Pay -sovelluksissa on 15 vuoden alaikäraja. Sovellukset kysyvät tavallisesti käyttäjän henkilötunnuksen.

5. Miten maksukortti ja lompakkosovellukset suojataan väärinkäytöltä?

Lapsen maksukortin turvarajoja säätämällä voi tehdä lapsen rahankäytöstä turvallisempaa – käyttipä lapsi sitten maksukorttia kaupan kassalla tai verkossa. Kun päivittäisten ostojen turvarajat ovat tiukat, esimerkiksi 10–20 euroa, isoa vahinkoa ei satu, jos kortti katoaa tai varastetaan. Jos vanhempi ei halua, että lapsi tekee maksukortilla laisinkaan verkko-ostoksia, verkko-ostosten turvarajan voi laittaa nollaan euroon. Turvarajojen nostamiseen tarvitaan yleensä molempien huoltajien lupa.

Lapsen käyttötilillä ei kannata säilyttää isoja summia. Niitä varten voi avata esimerkiksi säästötilin tai rahaston.

Mobiililompakkosovellusten väärinkäyttöriski on melko pieni, jos sekä puhelin että sovellus on lukittu turvakoodilla. Pivo Junior – ja Mun Rahat -sovelluksissa riski on pieni myös siksi, että niillä ei voi siirtää rahaa muille tileille. Lapsen kanssa kannattaa keskustella myös miten toimitaan, jos kortti tai puhelin häviää.

“Anna lapsen myös tehdä virheitä rahankäytössään, esimerkiksi ostaa omilla rahoillaan krääsää tai pelien sisäisiä ostoksia ilman, että pelastat hänet tilanteesta. Huonojen hankintojen jälkeen voi pohtia, oliko niistä oikeasti rahanarvoista iloa“, Nina Nordlund lisää.

Jutun asiantuntijoina asiantuntijapäällikkö Jani Hautala, OP, viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja Malin Pettersson, Aktia Pankki, varallisuusvalmentaja Nina Nordlund.

Lue, miten toimii mobiilimaksaminen.

Oliko artikkelista sinulle hyötyä:
4/5