Kevään uutuuskirjoissa naurattavat kyttääjät ja kaksoiselämä somessa

Laura Honkasalo, Jukka Viikilä ja Anna Rimpelä tekevät uutuuskirjoissaan humoristisia havaintoja suomalaisesta arjesta.

Teksti: Kristiina Markkanen Kuvat: Meeri Utti

Kun stand up -koomikko Anna Rimpelä näki lehdessä uutisen, että mummo oli ajanut rollaattorilla mereen, hän tajusi heti, että jutusta pitää vääntää jotain hauskaa lavalle. Tosielämän sattumukset kun naurattavat.

Rimpelän mielikuvitus laukkasi, hän käänsi tarinaa, mutta siitä ei vain saanut lavalle sopivan napakkaa.

Sitten hän päätti kirjoittaa kirjan, jonka päähenkilö on Aino Ritari -niminen mummo, joka muun muassa ajaa rollaattorin vahingossa mereen.

Rimpelä menee tänä keväänä julkaistulla esikoisteoksellaan Pitkään meni ihan hyvin suomalaisen huumorin kärkikastiin Tuomas Kyrön ja Minna Lindgrenin kaltaisten humoristien seuraan.

Rimpelän teoksessa touhumummo Aino Ritarin naapuriin muuttaa Seppo Miekk’oja, sosiaalisesti kömpelö verhojenraostakyttääjä, joka ahdistuu, kun naapuri tulee käytävässä vastaan.

Rimpelän mukaan juuri tällaiset asiat naurattavat suomalaisia: miten pitää käyttäytyä, jos sattuu samaan hissiin naapurin kanssa.

Rimpelän lisäksi kevään humoristeihin kuuluu konkarikirjailija, ensimmäisen viihderomaaninsa kirjoittanut Laura Honkasalo. Hänen romaaninsa Vie minut jonnekin päähenkilö juo ihanien ystäviensä kanssa skumppaa, ja julkaisee siitä kuvia somessa, kunnes päälle iskee kolmenkympin kriisi. Siihen taas tehoavat vain superfoodit ja vihersavijuoma. Elämänvalintoja ohjaa somemaailma.

Finlandia-palkittu Jukka Viikilä puolestaan on kirjoittanut vuodenkiertoa seuraavan tarinakokoelman Suomalainen vuosi, jossa havainnoidaan hassuja detaljeja nykypäivän suomalaisesta elämänmenosta. Kirjan pohjana on samanniminen kuunnelmasarja.

Kirjamyynnin perusteella suomalaisia naurattavat erilaiset mummot ja papat, joille sattuu arjen kömmähdyksiä. Mutta millainen huumori naurattaa Rimpelää, Viikilää ja Honkasaloa?

Rimpelä: Elämässä kaikki on mahdollista

Rimpelän mukaan pienet tapahtumat, joita ihmisille sattuu arjessa, naurattavat. Juurikin sellaiset, että mitä uudelle naapurille pitäisi sanoa, kun tavataan ensimmäisen kerran.

Kirjailijoita, joiden huumorista hän pitää, ovat Veikko HuovinenDaniil Harms ja ylipäätään absurdi huumori. ”Sellainen, että elämässä ihan kaikki on mahdollista.

Honkasalo: Uusi näkökulma tuttuun antaa huumorille mahdollisuuden

Honkasaloa naurattaa myös absurdi, mutta erittäin paljon myös brittihuumori, kuten P.G. Wodehousen Jeeves-klassikot.

Myös Eduard Uspenski jaksaa naurattaa aina yhä uudelleen.

”Äitini luki laivamatkalla lapsilleni Fedja-setää, kissaa ja koiraa ääneen. Lapsia hävetti, kun minua alkoivat ne jutut naurattaa ihan kamalasti, yhtä paljon kuin lapsena.”

Fedja-sedässä Honkasaloa naurattaa se, että lapset (eläimetkin ovat mielestäni siinä lapsia) ovat fiksumpia kuin aikuiset. ”Kerronnan absurdius taas heijastelee sitä, miten lapsi näkee maailman.”

Honkasalo nauraa myös TV:n hauskoille kotivideoille.

”Yhtenä päivänä katsoin sellaista Youtube-videota, jossa nuoret miehet maistelivat erilaisia chilejä kunnes hiki alkoi pikkuhiljaa valua heidän kasvoillaan. Lopulta yksi poika meni nurkkaan ja ääntelehti yhtä raivoisasti kuin olisi ollut synnyttämässä.”

”Lasten touhut virtuaalimaailmassa naurattavat myös. Heillä on muun muassa tietokonepeli, jossa leikitään kirurgia. Kun pyydän syömään, vastaukseksi kuuluu, että ei nyt äiti, mulla on just sydänleikkaus kesken.”

Huumori syntyy siitä, että katsotaan maailmaa jotenkin vinosti, uudesta näkökulmasta.

Honkasalon omassa kirjassa huumori syntyy sosiaalisen median ihanne-elämän ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Selfie-kuvissa juodaan skumppaa, ja täytekakut onnistuvat aina.

Viikilä: Koomisuus nousee osuvista arkielämän havainnoista

Jukka Viikilä ei ole mikään hulvattoman huumorin mies. Sen sijaan hän ihailee esimerkiksi kuunnelmien ja lyhytproosan taitajan Antti Hyryn kirjoittamaa hiljaista, kuivakkaa ja toteavaa huumoria. Sellaista joka ei naurata vaan hymyilyttää. Sellaista hän kirjoittaa itsekin.

Suomalaisen vuoden tarinankertoja on hyryläinen pohdiskelija, jollainen on myös hänen Finlandia-palkitun teoksensa Akvarelleja Engelin kaupungista päähenkilö.

”Tosi havainto on usein koominen. Siihen liittyy tunnistaminen, että noinhan se juuri on. En erityisesti pyri olemaan hauska, mutta havaintojen sivutuotteena voi tulla naurua tai kyyneleitä”, Viikilä sanoo.

“Tämän tunteen toivon kirjastani jäävän”

Anna Rimpelä:

”Haluaisin että lukija saisi itsensä kiinni omista ennakkoluuloistaan, soittaisi omalle mummulleen ja antaisi vähän armoa itselleen. Saa olla hassu!”

Rimpelän Pitkään meni hyvin on saatavilla  e-kirjana ja äänikirjana.

 

Laura Honkasalo: 

”Toivon, että lukijakin saisi uutta näkökulmaa nykyajan ilmiöihin ja näkisi niiden hupaisuuden.”

Honkasalon Vie minut jonnekin ilmestyy 23.4.2018

 

Jukka Viikilä:

”On hienoa, jos kirja saa lukijan alttiiksi arjen hulluudelle, joka on kuitenkin parasta, mitä elämällä on tarjota.”

Viikilän Suomalainen vuosi on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana

Oliko artikkelista sinulle hyötyä:
4/5