Todellisuus ja taru kohtaavat rikoskirjoissa. Dekkarikirjailijat kertovat, millaisiin rikoksiin ja outoihin paikkoihin he ovat kirjojensa taustatöissä törmänneet.
Teksti: Hanna Kangasniemi Kuvat: Jussi Vierimaa
Helsingin keskustassa on sattunut lukuisia rikoksia, joista saisi ja on saanut hyvän tarinan rikosromaaniin. Istumme täpötäydessä Elisa Kirjan dekkari-illassa kuuntelemassa dekkarikirjailijoiden tarinoita Helsingin pimeämmästä puolesta. Tilaisuus on Aleksanterinkadun Elisa Kulmassa, paikalla, jossa on tehty Suuri Puhallus, mutta siitä enemmän tuonnempana.
Paikalla on tarinoimassa suositut dekkarikirjailijat Jarkko Sipilä, Harri Nykänen, Christian “Rölli” Rönnbacka, Tapani Bagge ja JP Koskinen. Osalla kirjailijoista on taustat, joiden turvin he ovat päässeet paikkoihin ja tavanneet ihmisiä, jotka jäävät mattimeikäläisiltä kokematta. Sipilä ja Nykänen ovat taustoiltaan rikostoimittajia, Rönnbacka entinen poliisi ja vakuutusetsivä. Helsingin pimeämmän puolen lisäksi tarkoitus on puhua myös siitä, mistä dekkareihin saadaan aineistoa.
Kun kirjailija suljettiin selliin
“Dekkareita luetaan usein kuin matkaoppaita”, JP Koskinen paljastaa. Dekkarifaneista osa käy mielellään kirjojen rikospaikoissa. Koskista huvittaa, että osa hänen teoksissaan esiintyneistä rikospaikoista tuntuu joutuvan saneerattavaksi heti, kun hän on esitellyt ne kirjoissaan. “Sitten ihmiset valittavat, ettei se paikka ole, kuten kirjassa kuvattiin”, hän sanoo ja hymyilee.
Christian Rönnbacka käy tutustumassa tarkkaan paikkoihin, jonne sijoittaa kirjojensa rikokset. Söderskärin majakka pääsi esikuvaksi seuraavaan kirjaansa, jonka työnimi on Majakka. “Sopiva kalkkilouhosalue taas piti löytää, kun ajattelin että sellaiseen olisi hyvä pilkkoa ruumis kirjassa”, hän kertoo ja sanoo Talmasta löytyneen sopivan.
“Paikkoja pitää kuvata niin kuin ne ovat, muuten tulee lukijapalautetta nopeasti”. Rönnbacka tietää. “Jos kuvaat puukon takomista, kohta on meilissä kolme seppää kertomassa, miten se oikeasti tapahtuu.”
Entisellä poliisina Rönnbackalla vilisee kirjoissa myös hahmoja, joilla on todellinen esikuva mutta “viritettynä”.
Sipilä hakee arkisia paikkoja, sellaisia, joiden ohi kuka tahansa voisi kulkea. Se voi olla yksi Mannerheimintien korkeista kerrostaloista, jonka roskiksesta löytyy niskaan ammuttu mies.
“Sä kirjoitat kirjan, ja kohta poliisi alkaa oikeasti tutkia siellä rikosta”, kirjailijakollega Koskinen heittää väliin Sipilälle.
Tapani Bagge kertoo, että hän pääsee dekkaristina kaikenlaisiin paikkoihin tutkimusmatkoille ja ihmiset ovat auttavaisia. “Kun olin tutustumassa vankilaan, mulle tarjottiin jopa vangin pukua ja yötä sellissä”, hän sanoo ja Rönnbacka jatkaa osallistuneensa puolestaan aavejahtiin Nikkilän mielisairaalassa.
Oikeita henkilöitä on kaikkien kirjoissa. Sipilä sanoo kavereiden pyytävän joskus, pääsisikö kirjaan – mutta se tapahtuu aina omalla vastuulla. “Yksi löysi itsensä pedofiilinä vanginvartijana, etunimen vain vaihdoin”, hän sanoo velmu ilme kasvoillaan.
Dekkarikirjailijat kertovat ammatistaan:
Värikkäitä rikoksia Helsingin keskustassa
Jarkko Sipilä on vetänyt rikospaikkakävelyitä, joiden pohjalta on syntynyt kirjakin aiheesta. Hänellä riittääkin tarinoita. Muun muassa juuri Elisa Kulman kohdalla, Stockmannia vastapäätä Aleksanterinkadulla OKO Aleksin konttorissa tehtiin 1980-luvulla mahtava huijaus, suuri puhallus, jonka pääarkkitehdit tunnettiin nimillä Tiku ja Taku.
Tiku ja Taku onnistuivat huijaamaan monimutkaisilla rahoituspetoksilla ja kiinteistökauppakeinottelulla 200 miljoonaa markkaa. Aleksanterinkadun pankkikonttorissa huijaus oli helpoin toteuttaa sillä, uskomatonta kyllä, pankinjohtaja oli Sipilän mukaan mukana huijauskuvioissa.
Eikä monta askelta tarvitse kävellä, kun ollaan jo seuraavalla rikospaikalla. Keskustan World Trade Centerissä tehtiin myös huijaus, jonka käsikirjoitus on kuin dekkarista. Sipilä kertoo, että rahoitus- ja vakuutuspetoksilla rahaa tehtaillut ammattirikollisten joukko muun muassa hankki Saksasta kaivinkoneiden moottoreita, joista ottivat vain tuotenumerot talteen ja hävittivät ne sitten. Seuraavaksi he olivatkin hakemassa korvauksia tuhoutuneesta kaivureista, jota ei ollut ollut koskaan moottoreita enempää.
Samaiset veijarit suunnittelivat Sipilän mukaan myös lomakylää Lappiin rakennuskelvottomalle suomaalle. WTC liittyi tapaukseen siksi, että huijarit lavastivat sinne olemattomalle lomakyläyritykselleen “toimiston”, jonna he kutsuivat ruotsalaiset sijoittajat sopimusneuvotteluihin. Poliisit pääsivät onneksi vihille asiasta ennen kuin vahinko ehti tapahtua.
Sipilällä riittäisi tarinoita vaikka koko illaksi. Onneksi kiinnostuneet voivat syventyä Helsingin alamaailmaan Sipilän seurassa Helsingin pimeä puoli -kirjaa lukemalla tai kuuntelemalla – tai vaikkapa fiktiivisemmin Takamäki-sarjaan tutustumalla.
Katso Sipilä haastattelu rikoksista Helsingissä:
Rööperi ei ollut hipsterien Punavuori
Elisa kulmassa on paikalla myös aito kokemusasiantuntija: 12-vuotiaana uransa viinatrokarina aloittanut ja pornokauppiaaksi päätynyt Tom Sjöberg. Sjöbergin tositarinat ovat taustana Harri Nykäsen Rööperi-romaanissa. Siitä on ilmestynyt päivitetty versio, kun taas yksi sukupolvi Rööperin vanhaa alamaailmaa on siirtynyt manan majoille.
Sjöbergin nuoruudessa Rööperi eli Punavuori oli kansainväliseen tapaan toimivien mafioiden hallitsema puutaloalue, jossa joka kulmalla oli oma jenginsä. Sjöbergin mukaan “kaikki tekivät vähintään pikkuvilppiä fyrkan saamiseksi” ja yöelämä oli vilkasta kuin Euroopan metropoleissa.
“Sodan jälkeen kaikki oli säännösteltyä ja viinaa sai vain kortilla. “Lauantaisaunasta ukot pyörivät ulos ja suoraan piiskaan. Siinä viinakortit lähtivät herkästi vuodeksi. Illalla alkoikin sitten pimeä kauppa. Säännöstely loppui vasta 60-luvulla. Sitä ennen farkutkin piti ostaa divarista”, kertoo Nykänen.
Sjöberg lupaa, että Rööperin päivitetyssä versiossa selviää asioita, joita ei ole aiemmin kertoa. Esimerkiksi kuka tappoi legendaarisen Krisun.
Katso Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin keskustelu:
Dekkari-ilta oli Elisa Kirjan lukijoilleen järjestämä tilaisuus. Lukijatilaisuuksia järjestetään säännöllisesti ja ne ovat avoimia kaikille Elisa Kirjan lukijoille. Tilaisuuksiin mahtuu rajoitettu määrä osallistujia.
Kaikki artikkelit