Videoyhteydellä toteutettu etäopetus mahdollisti syöpää sairastaneen Juhon koulunkäynnin. Jopa näytelmän tekoon osallistuminen onnistui hoitojaksojen aikana. Lapsipotilaiden koulunkäynnin järjestäminen on silti yhä hankalaa monissa kouluissa.
Teksiti: Leena Filpus Kuvat: Kaisu Jouppi
Vitosluokkalainen Juho istuu auton takapenkillä iPad sylissään ja työstää englannin paritehtävää luokkakaverinsa kanssa. Luokkakaveri ei ole Juhon vieressä autossa, vaan poikien kotiluokassa Pohjanmaalla. Etäkoulu, yhteydenpito ja tehtävän tekeminen hoituvat näppärästi Google Hangouts -sovelluksella, jolla voi jakaa kuvaa, ääntä ja esityksiä. Luokkakaveri istui koulussa ja Juho oli matkalla syöpäsairaiden lasten virkistysviikonlopun viettoon.
Hangoutsin käytössä Juho sekä hänen luokkakaverinsa ja opettajansa ovat jo rutinoituneita: Nykyisin 13-vuotias Juho on sairastanut kaksi syöpää, ensimmäisen vasta eskari-ikäisenä ja toisen nelisen vuotta myöhemmin. Rankkojen syöpähoitojen monessa vaiheessa hän on käynyt koulua sairaalasta käsin tai kotoa etenkin silloin, kun hänen piti välttää infektioita.
“On ollut kiva, kun yhteydet ovat pelanneet ja olen voinut olla osa omaa luokkaa, vaikkakin etänä”, Juho sanoo nyt, kun syöpähoidot ovat ohi. Tämän lukuvuoden hän on jo voinut käydä koulua pääosin muiden mukana, vaikka toipuminen vie vielä voimia.
Etäyhteydellä myös jutellaan kavereiden kanssa
Juho on otettu koulun arkeen mukaan monella tavoin syöpähoitojen aikana. Välitunnilla joku saattoi jäädä juttelemaan Juhon kanssa Hangoutsissa, kun muut menivät ulkoilemaan. Luokkakaverit keksivät myös esimerkiksi, että Juho sai olla koulunäytelmässä etäyhteydessä kertojana, kun muut näyttelivät paikan päällä koulussa.
“Oppitunteja Juho seurasi voimiensa mukaan videoyhteydellä. Opettaja kysyi häneltä kysymyksiä samaan tapaan kuin muiltakin oppilailta. Luokkakaverit myös huomauttivat opettajalle, jos tämä ei sattunut huomaamaan Juhon viittaavan. Tämä on tuntunut isästä hienolta”, Juhon isä Kari sanoo.
Juhon kuulo ja näkö ovat syöpähoitojen seurauksena kärsineet, niinpä iPad on hänelle tärkeä paitsi yhteydenpitovälineenä myös opiskeluvälineenä. Osa oppikirjoista kun on paperiversioiden lisäksi käytettävissä myös äänikirjoina.
“Juho saattaa katsoa painettua kirjaa ja kuunnella tekstiä samanaikaisesti. Tieto on helpompi omaksua, kun se tulee eri kanavista”, Kari-isä sanoo.
Muutos vaatii enemmän asennetta kuin rahaa
Vaikka jokaisella suomalaislapsella on lakiin perustuva oppivelvollisuus ja kotikunta on velvollinen järjestämään opetusta, syöpäsairas lapsi ei välttämättä saa tarvitsemaansa opetusta. Usein tarvitaan päättäväisten vanhempien ja opettajan yhteistyötä, jotta etäkoulu saadaan toimimaan.
Juhon isä painottaa, että muutaman kameran ja näyttöjen sekä yhteyksien järjestäminen koululuokkaan ei ole teknisesti tai taloudellisestikaan iso satsaus. Yhteyksien järjestäminen ja Juhon koulunkäynnin mahdollistaminen vaati ennen kaikkea asennemuutosta. Juhon opettajalla ja luokkakavereilla asenne oli kohdallaan ja etäkoulu lähti sujumaan.
“Juhon opettaja on ollut upea. Hän on jo eläkeiän kynnyksellä ja ajatteli, ettei hänen tarvitse tehdä enää mitään digiloikkia. Mutta kun Juho sairastui ja hänelle hankittiin iPad yhteydenpitoon, opettaja hankki omilla rahoillaan iPadin myös itselleen. Näin hän voisi olla Juhoon yhteydessä. Nyt hän sanoo vähän ylpeänäkin, että nuoremmat opettajat ovat pyytäneet häntä kertomaan, miten tekniikka pelaa ja miten hän hyödyntää yhteyksiä opetuksessa”, Kari nauraa.
Karin mielestä olisi tärkeää, että opettajat ja koulut saisivat tukea ja apua erilaisten oppilaiden koulunkäynnin mahdollistamiseen. Koulussa olisi hyvä olla joku tekniikkaan erikoistunut, jolta pyytää neuvoa yhteyksien luomisessa.
Yhteydet kavereihin tärkeitä sairastuneelle
Etenkin silloin, kun Juho joutui olemaan kuukausia eristyksissä, oli ensiarvoisen tärkeää voida olla yhteydessä ulkomaailmaan ja päästä osaksi oman ikäisten keskusteluja.
“Että pääsi juttelemaan samoista asioista muiden kanssa”, Juho sanoo.
Nuori mies tunnustautuukin innokkaaksi tubettajien seuraajaksi. Suosikkeja ovat muun muassa Roni Back ja Paqpa. Jalkapallomaailman kuulumisia hän seurasi Snipuxin kanavalla. Samoja tubettajia seuraavat myös muut nuoret.
Juho pystyy nyt käymään koulua muiden mukana luokassa, eikä hänen tarvitse seurata opetusta videolla kotoa tai sairaalasta käsin. Etäkoulu ja luokkaopetus eroavatkin toisistaan huomattavasti. “Koulussa on helpompaa”, Juho sanoo itse. Opetusta on aika raskasta seurata videon välityksellä, sillä kukapa jaksaisi tuijottaa koko ajan ruutua. Välillä joutuu myös arvuuttelemaan, kuka sanoo mitäkin. Videoyhteydessä toteutettu opetus on kuitenkin ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin eristäytyminen muista.
“Ja ovathan Juhon luokkalaiset edelläkävijöitä. Kun he astuvat joskus työelämään, heille videoneuvottelut, siihen liittyvä tekniikka ja käytännöt ovat tuttuja ja itsestäänselviä”, Kari sanoo.
Vain harva lapsisyöpäpotilas saa etäopetusta
Suomessa jokaisen lapsen oikeuksiin kuuluu perusopetus. Silti moni lapsisyöpäpotilaista on joutunut taistelemaan oikeudestaan saada tarpeeksi opetusta sairaala- ja toipilasjaksojensa ajan.
“Esimerkiksi leukemiapotilas voi viettää yli kaksi vuotta kotihoidossa ja samaan aikaan pitäisi käydä koulua”, aiheesta pro gradu -työn tehnyt Janina Mäntymaa kertoo. Hän on itse syövän läpikäyneen lapsen äiti.
“Kun viikossa pitäisi olla 30 oppituntia, moni koti- tai sairaalahoidossa oleva lapsi voi saada vain muutaman tunnin opetusta vuorovaikutuksessa oman opettajan kanssa”, Mäntymaa kertoo.
Mahdollisuus vuorovaikutukseen tärkeää
Tutkimukseen osallistuneet lapset, nuoret ja heidän vanhempansa painottivat, että etäkoulu ja opetus mahdollistavat vuorovaikutteisuuden. He arvostivat mahdollisuutta osallistua opetustilanteeseen eikä vain seurata sitä. Toisaalta esimerkiksi ryhmätöiden teossa toivottiin myös yksityisyyttä, että voi keskustella osana ryhmää, eikä kaikki keskustelut kuulu koko luokalle.
“Sosiaalisuus on tärkeä osa oppimis- ja koulukokemusta. Ja esimerkiksi toiminnallinen oppiminen tapahtuu usein ryhmissä. Näihin osallistuminen on lapsille tärkeää. Etäopetusta saaneet toivoivat yhteyttä koulutovereihinsa myös välituntien aikana ja mahdollisuutta osallistua juhliin etänä“, Mäntymaa kertoo.
Etäkoulu vaatii sitoutumista
Etäopetusta on kouluissa järjestetty esimerkiksi Google Hangoutsin, Skypen, sähköpostin ja verkkotehtävien avulla. Parhaimmillaan se on ollut vuorovaikutteista ja osallistavaa. Kuvayhteys lisää läsnäolon tunnetta, mutta osa lapsipotilaista ei itse halua tulla nähdyiksi. Lapsen ääntä pitää silloin kuunnella.
Mäntymaa kertoo norjalaisesta No isolation AV1-robotista, jonka avulla etäyhteydessä oleva lapsi on voinut olla eräänlaisen avataren kautta luokassa. Tekniikka ei kuitenkaan ole tärkein vaan se, että lapsi huomioidaan täysvertaisesti osana ryhmää ja etäopetus on jatkuva käytäntö. Ja että hän voi olla myös aktiivinen luova tekijä, ei pelkästään vastaanottaja.
Janina Mäntymaa työskentelee Riihimäen kaupungin opetustoimessa erityissunnittelijana ja vastaa kaupungin oppilas- ja opiskelijahuollosta sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuesta. Janina Mäntymaan tutkielma ”Kun ope soittaa mulle” – Lapsisyöpäpotilaiden kokemuksia osallisuudesta etäopetuksessa” (2019) on luettavissa täältä.
Uudessa Lastensairaalassa potilaiden käytössä oleva Elisan Monipalvelupääte mahdollistaa etäyhteydet kouluun ja omaisiin, kunhan luokkahuoneessa on tietokone ja kamera tai vaihtoehtoisesti tabletti.
Lue myös:
Pidetään yhtä: Nuoret ideoivat, miten lisätä perheen yhdessäoloa
5G-mobiilireititin mahdollisti etätyön Lapissa
Kaikki artikkelit