Tarkista nämä, kun hankit uuden television

Parhaillaan on menossa siirtymävaihe tv-ohjelmien lähetystekniikassa ja katselutottumuksissa. Uutta televisiota ostaessa kannattaa miettiä, mihin ja miten televisiota jatkossa käyttää. Lue 9 vinkkiä  television ostamiseen.

Tekijä: Olli-Pekka Komonen

1. Tarkista, että kuvan tarkkuus riittää tarpeisiisi

Jos ison television kuvaa katsoo tarpeeksi läheltä, ruudulta erottaa yksittäisiä pikseleitä, eli kuvapisteitä. Mitä enemmän pisteitä, sitä tarkempi kuva. Kuvan tarkkuus eli resoluutio ilmoitetaan kertomalla, montako pikseliä kuvassa on vaaka- ja pystysuunnassa.

Suurin osa myynnissä olevista televisioista on Full HD -standardin mukaisia. Niissä on 1920 pikseliä vaakasuunnassa ja 1080 pikseliä pystysuunnassa. Tarkkuuden lisäksi keskeinen termi on virkistystaajuus, joka kertoo, montako kertaa sekunnissa kuva piirretään ruudulle uudestaan. Halvimmat televisiot tekevät sen vain 50 kertaa, eli niiden virkistystaajuus on 50 hertsiä. Yli 50 tuuman ruutua havittelevan kannattaa valita malli, jonka paneelin virkistystaajuus on vähintään 100 hertsiä.

2. Mieti, haluatko Full HD vai UHD-television

Full HD:n rinnalle tulleet, uusimmat televisiomallit ovat nykyään Ultra HD-tarkkuuden televisioita. UHD-television kuvassa on pikseleitä 3840 vaakasuunnassa ja 2160 pystysuunnassa. Tarkan kuvan hyöty realisoituu, kun ruutu on iso, 65 tuumaa tai isompi.

Alle 40-tuuman kokoluokassa on myynnissä vielä myös HD Ready -merkinnällä varustettuja laitteita. Sellaisen tarkkuus on yleensä vain 1366 x 768 pikseliä, eikä kuva ole yhtä hyvä kuin Full HD -versiossa.

Tarkasta kuvasta nauttimiseen tarvitaan myös supertarkkaa videomateriaalia, ja sitä on tarjolla vasta vähän. UHD-tarkkuuden videota voi katsoa lähinnä Netflixistä tai uusilla, supertarkkoja Ultra HD blu-ray -levyjä toistavalla UHD blu-ray-soittimilla.

Kannattaa ennen ostopäätöstä varmistaa, että Netflixin UHD-videot varmasti näkyvät laitteella. UHD-termin sijasta käytetään välillä myös ilmaisua 4K, vaikka se tarkoittaa 4096 × 2160 -tarkkuutta, jota ei juurikaan ole käytössä.

3. Mittaa katseluetäisyys ennen kuin valitset kuvaruudun koon

Koteihin ostettavien televisioiden koko on kasvanut koko ajan. Vielä vuosituhannen vaihteessa 32-tuumaista ruutua pidettiin suurena, nyt sellaista ei hankita enää edes kakkostelkkariksi.

Karkeana nyrkkisääntönä television katseluetäisyyden tulisi olla noin 1,6-kertainen kuvaruudun lävistäjään. Esimerkiksi 55-tuumaisen Full HD -television optimaalinen katseluetäisyys on siis noin 2,2 metriä.

Vaikka nykytelevisiot alkavat syvyyssuunnassa olla lähes paperinohuita, tarvitsee jättitelkkari valtavasti tilaa. Kannattaa siis miettiä ja mittailla sijoituspaikka huolella ennen kaupoille lähtemistä. Jos mieli arpoo kahden eri koon välillä, ota niin iso kuin televisiolle varattuun tilaan mahtuu.

4. Tarkista television kontrastisuhde, jos haluat laatukuvaa

Television kontrastisuhde kertoo, miten suuri ero television tuottamalla valkoisella ja mustalla on. Mitä suurempi lukema, sen näyttävämpi kuva.

Mikäli rahapussi antaa myöten, kannattaa kotiin kantaa suoraan OLED-tekniikkaan perustuva televisio. Sellaisen television musta on täysin mustaa. Halvemmissa televisioissa käytetään tekniikkaa, joka tarvitsee koko ajan vähän taustavaloa. Tällöin mustista mustinkin kissa on ruudulla hitusen harmaa.

Viimeisin tv-tekniikan villitys on nimeltään HDR. HDR-television värimaailma on entistä laajempi. Valitettavasti HDR-tekniikalla tuotettuja elokuvia ja tv-sarjoja on tällä hetkellä saatavilla vain muutamia esimerkinomaisia. Niitä tehdään jatkossa kuitenkin entistä enemmän, joten tulevaisuuteen varautuvan kannattaa miettiä HDR-tekniikkaan sijoittamista jo nyt.

5. Valitse ruutu katselumieltymyksiesi mukaan

Katsojan kuvan sisälle tehokkaammin imevän kaarevan ruudun tekniikka sopii parhaiten sellaiselle, joka katsoo itsekseen elokuvia. Eniten hyötyä kaarevasta näytöstä on, kun ruutu on suuri. Kaikkeen sisältöön se ei sovi. Esimerkiksi suomalaisten rakastama jääkiekko voi näyttää kaarevalla ruudulla hullunkuriselta. Kaareva kuva saattaa kärsiä myös siitä, jos sitä katsotaan sivusta.

6. Varmista, että älytelevisiossa on tärkeimmät nettipalvelut

Smart TV eli älytelevisio tarkoittaa sitä, että telkkarilla voi katsella muitakin kuin perinteisiä tv-kanavia. Katselutottumukset ovat siirtymässä yhä enemmän videosisältöjen katseluun nettipalveluista.

Television älyominaisuuksien kirjo on valtava ja yksittäisten valmistajien eri malleissa on myös isoja eroja. Vaikka valmistajan viime vuoden laitteesta löytyisikin esimerkiksi Yle Areena, se ei välttämättä toimi tämän vuoden mallissa.

Ostoksilla kannattaakin tarkastaa täikammalla laitteen ominaisuuslista. Nettipalveluiden toivelistalla kannattaa pitää ainakin Yle Areena, Googlen videopalvelu, Netflix, HBO, ViaPlay ja YouTube.

Jos videosisältöjä voi lähettää puhelimesta suoraan televisioon, valikoima laajenee. Yhteistoimintaa puhelimen kanssa voidaan kutsua esimerkiksi nimillä Miracast, WiDi tai Mobile to TV.

Jos katsot ohjelmia johonkin viihdepalveluun (esim. Elisa Viihde) kuuluvan digiboksin välityksellä, television älyominaisuuksilla ei ole merkitystä. Digiboksi riittää ohjelmien katsomiseen.

7. Mieti, miten hyvän äänentoiston haluat

Lähes kaikissa nykytelevisioissa on heikko äänentoisto niiden huippuohuen rakenteen takia. Jos kotoa löytyy järeä kotiteatteriratkaisu, kannattaa varmistaa, että television äänet saa ulos digitaalisesta ääniliitännästä.

Monikanavaista kotiteatteria yksinkertaisempi ratkaisu on soundbar. Se on television eteen asetettava äänipötkylä, joka parantaa äänentoistoa huomattavasti. Mikäli kaipaa bassopäähän lisäpotkua, voi soundbarin seuraksi asentaa alataajuuksia erikseen toistavan subwoofer-kaiuttimen.

8. Jos televisiolla pelataan paljon, input lag on hyvä tarkistaa

Mikäli tarkoitus on käyttää telkkaria pelaamiseen, on hyvä tarkistaa television ”input lag”. Se tarkoittaa viivettä kuvan lähettämisestä konsolin hdmi-liitännästä siihen pisteeseen, että kuva lopulta piirtyy ruudulle. Tietoa ei välttämättä löydä myyntipaikan esitteestä, mutta kysymällä googlelta asia yleensä selviää.

Television kaikki mahdolliset kuvanparannuspiirit- ja ohjelmat pitää myös voida sammuttaa viiveen minimoimiseksi. Yleensä tällaisen tilan nimitys on ”PC mode”. Silloin pelikonsolin tuottamaan kuvaan tulee mahdollisimman vähän viivettä. Televisiota katsellessa ei ole mitään väliä sillä, piirtyykö kuva ruudulle muutaman millisekunnin myöhemmin, mutta tosissaan pelatessa sen huomaa.

9. Varmista valmius teräväpiirtolähetyksiin

Vuoden 2017 alkupuoliskolla siirrytään DVB-T2-lähetyksiin asteittain, ja vuoden 2020 maaliskuun loppuun mennessä kaikki lähetykset ovat DVB-T2-lähetyksiä. Televisiosta pitää löytyä oikeanlaiset virittimet, jotta HD-kanavat saadaan näkyviin nyt ja tulevaisuudessa. Pelkkä HD Ready -merkintä ei takaa, että laitteella pystyisi vastaanottamaan teräväpiirtolähetyksiä antenniverkossa, jos T2-viritin puuttuu.

Käytännössä kaikissa kaapeli- ja antennivirittimissä on jo valmiudet kunnossa. Kattoantennilla katsottaessa pitää varmistaa, että televisiosta löytyy siis DVB-T2-viritin. Myös antennin pitää pystyä vastaanottamaan VHF-taajudet.

Kaikista Elisan verkkokaupan televisioista voi katsoa teräväpiirtolähetyksiä.

Oliko artikkelista sinulle hyötyä:
4/5