10 käskyä digivanhemmalle

Tarkkailetko lapsen ruutuaikaa tai oletko huolissasi teinin nettikavereista? Kokosimme 10 tärkeintä käskyä digivanhemmalle.

Teksti: Elina Jäntti

1. Käytä samoja sääntöjä virtuaali- ja reaalimaailmassa

Lapset tekevät digitaalisissa ympäristöissä samoja asioita kuin muuallakin: leikkivät, pelaavat ja tapaavat kavereita. Vanhempi pärjää digimaailmassa pitkälti vanhemmuuden perustaidoilla: lapsen kanssa kannattaa keskustella, lapsen kiinnostuksen kohteista on hyvä olla kiinnostunut ja rajoja pitää tarvittaessa tehdä.

“Lapselta saa kysellä, missä hän on käynyt ja kenen kanssa, ja kieltää menemästä yksin tiettyihin paikkoihin, olivatpa paikat oikeita tai netissä. Lapselle saa tarjota tekemistä, jota itse pitää hyödyllisenä tai kehittävänä. Toisaalta lapselta ei pidä vaatia, että jokainen vapaa-ajan minuutti on käytettävä kehittävään toimintaan. Lasten mediankäytössä myös viihtymisellä on arvonsa”, sanoo lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri ja tutkija Jaana Wessman.

Kun vanhempi arvioi lapsen mediankäyttöä, kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsen ja aikuisen mediankäyttöä ei voi aina verrata toisiinsa. Nykylapset käyttävät enemmän mediaa kuin vanhempansa, koska ruuduilla tehdään asioita ja kulutetaan sisältöjä, jotka ennen olivat fyysisiä.

2. Ole roolimallina

Hyvä digivanhempi on roolimalli. Yhdessä keskusteltuihin ja sovittuihin mediankäyttösääntöihin on helpompi sitoutua. Vanhemman on hyvä seurata myös omaa mediankäyttöään ja netikettiä: samat säännöt kaikille.

“Kun lapsi puhuu sinulle, laita laite syrjään ja kuuntele. Jos et voi keskeyttää, sano, että teet sen loppuun ja kuuntele keskittyneesti sen jälkeen. Kun olette yhdessä ulkona, pelaatte lautapeliä ja illallisella ruokapöydässä, laita kännykkä pois ja juttele perheelle. Laita pelit, telkkari ja kännykät pois ennen nukkumaanmenoaikoja”, luettelee Jaana Wessman.

Muista myös keskittymisrauha: älä keskeytä turhaan tai puhu päälle kun lapsi lukee kirjaa, katselee televisiosarjaa tai pelaa peliä. Varoita jonkin verran ennen kuin käsket lopettaa pelaamisen vaikkapa nukkumaanmenon vuoksi.

3. Älä laske ruutuaikaa vaan keskustele ja kysele

Ruutuajalla tarkoitetaan usein kaikkien näyttölaitteiden äärellä vietettyä aikaa. Koululaisten liikuntasuositusten mukaan lapsen päivittäiseksi ruutuajaksi on aiemmin määritelty maksimissaan kaksi tuntia oli sisältö sitten viihdettä tai hyötyä. Iso osa mediakasvatuksen ammattilaisista ei kuitenkaan pidä ruutuajan suosittelua enää toimivana tapana seurata lapsen mediankäyttöä.

Suomen Mediakasvatusseuran tekemässä tutkimuksessa yli puolet ammattilaisista oli sitä mieltä, että ruutuaikaan keskittymisen sijaan vanhemman pitäisi olla kiinnostunut siitä, mitä lapset ruuduillaan tekevät ja millaista sisältöä niillä kuluttavat. Hyvä keino on kysyä lapselta tämän mediankäytöstä ja antaa lapsen opettaa vanhempaa. Myös American Academy of Pediatrics -lastenlääkäriyhdistyksen uusissa mediankäyttösuosituksissa ruutuaikasuosituksesta on luovuttu.

4. Pohtikaa sisältöjen sopivuutta ja laatua

Mediasisällöistä kannattaa puhua ja niitä voi yhdessä arvioida.

“Voi pohtia esimerkiksi, miten sisältöihin voi itse vaikuttaa, onko esimerkiksi pelien kulussa valinnan mahdollisuus ja millaisia roolimalleja sovellukset tarjoavat”, ehdottaa mediakasvattaja ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin suunnittelija Tommi Tossavainen.

Pelikasvattajan käsikirjasta löytyy kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia, miten peleissä esitetään esimerkiksi sukupuolet. Myös englanninkielinen Commonsensemedia-sivusto tarjoaa tutkittua tietoa mobiilisisältöjen hyödyistä lapsille. Elokuvien sisältöä ja sanomaa voi arvioida Media-avain-sivuston avulla.

5. Panosta vuorovaikukseen

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän hyötyy kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta: Jaana Wessmanin mukaan puheenkehitystä edistää kasvokkainen vuorovaikutus, puhuminen ja puhutun kuuleminen. Toisaalta tutkimusnäyttö tukee myös sitä, että yhteinen mediatekeminen lapsen kanssa lisää mediankäytön hyötyjä. Yhteinen tekeminen ei silti tarkoita, että vanhemman pitäisi jatkuvasti pelata lapsen kanssa.

“Jos lapsi pelaa paljon jotain tiettyä peliä, siihen voi tutustua kyselemällä, mitä pelissä tehdään, mikä siinä viehättää ja miten lapsi kohtelee kanssapelaajia ja toiset pelaajat lasta. Yhdessä tekeminen kuitenkin opettaa vanhemmalle parhaiten, kuinka lapsi eri tilanteissa reagoi ja toimii”, ohjeistaa Ehyt ry:n digipelaamisen erityisasiantuntija Inka Silvennoinen.

6. Noudata mediasisältöjen ikärajoja mahdollisimman pitkään

Yksi tapa etsiä lapselle sopivia sisältöjä on tarkastella ikärajoja. Elokuvissa ja tv-ohjelmissa ikäraja on koulutettujen ikärajaluokittelijoiden antama. Digipelien ikäraja on tyypillisesti pelinkehittäjän itsearviointiin perustuva ja velvoittaa pelien tarjoajaa tarkastamaan pelin ostajan ikärajan.

Tommi Tossavaisen mukaan ikärajat ovat tärkeitä, mutta velvoittavat lähinnä pelien tarjoajia. Kasvattajat voivat kotona käyttää omaa harkintaa ja halutessaan joustaa pelien ja elokuvien ikärajoista huomioiden lapsen kehityksen.

“Eurooppalaisen ikäsuositusjärjestelmä PEGI:n 18-pelien ikärajoista ei kannata joustaa, koska ne ovat aikuisviihdettä ja sisältävät tyypillisesti voimakasta väkivaltaa ja avointa seksiä.”

7. Älä rajoita teinin some-suhteita

Nettisuhteet ovat tärkeä osa teinin elämää ja identiteetin kehitystä. Nuorisotutkimusverkoston tuoreessa Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa selvisi, että joka neljäs 10–29-vuotiaista vastaajista on ystävystynyt netin kautta.

“Tutkimusten mukaan ne teinit, jotka chattailevat eniten kavereilleen, myös näkevät kavereitaan eniten kasvotusten”, Jaana Wessman sanoo.

Syytä huoleen ei ole, vaikka teini juttelisi kännykällään kavereilleen suurimman osan vapaa-ajasta. Teiniltäkin voi silti kysyä, kenen kanssa hän viettää aikaansa ja kohtelevatko nämä ihmiset häntä hyvin.

soccer

8. Järjestä teknologiavapaita alueita

Kun iso osa ajasta kuluu teknologian parissa, tärkeää on myös järjestää aikoja ja paikkoja ilman teknologiaa. Pohtikaa päivärytmistä ne paikat, joissa ei käytetä mobiililaitteita: esimerkiksi syödessä, liikenteessä tai kun puhutaan yhdessä asioista. Jaana Wessmanin mielestä tärkein teknologiavapaa vyöhyke on makuuhuone nukkuma-aikaan: puhelinten latauspiste on hyvä järjestää makuuhuoneen ulkopuolelle. Kotona voi sopia, milloin laitteet laitetaan sivuun ja keskitytään saman katon alla oleviin ihmisiin some-verkoston sijaan.

“Perheessä voidaan sopia, että kun ollaan yhdessä ja katsotaan televisiota, niin keskitytään siihen yhteen mediaan kerrallaan ja keskustellaan vaikka siitä mitä televisio-ohjelmassa tapahtuu”, Tommi Tossavainen ehdottaa.

9. Kiinnitä huomio ergonomiaan

Nykyaikaisen tutkimustiedon mukaan digitaalisen pelaamisen isoimmat haitat ovat fyysisiä: hyvin runsas pelaaminen aiheuttaa päänsärkyä, niskakipua ja unen laadun heikentymistä. Tommi Tossavaisen mukaan moni haitta on korjattavissa ergonomialla: peliasentoja kannattaa tarkastella yhdessä ja taukojen pitäminen on tärkeää.

Lapsen ilta-aika on erityisen tärkeää rauhoittaa laitteilta, koska uni vaikuttaa aivoihin enemmän kuin mikään muu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen on puhunut ruutuajan sijaan ruutuajasta ennen yöunia: laitteita ei kannata tuoda vuoteeseen ja älypuhelin on hyvä jättää rauhaan tunti ennen nukkumaanmenoa.

10. Anna lapsen tehdä virheitä

Vanhempien on syytä hyväksyä myös se, että lapset tekevät virheitä myös digimaailmassa. Youtubeen menee nolo video, omaa viehätysvoimaa testataan rohkeilla kuvilla ja pelitavaroita varastellaan. Mitä enemmän vanhempi on alkumetreillä mukana lapsen digipuuhissa, esimerkiksi katsoo julkaistavan materiaalin yhdessä läpi, sitä paremmin lapsi oppii sopivaa nettikäytöstä.

“Virheet ovat myös mahtava keskustelun paikka. Kun niitä sattuu, voi käydä läpi, miksi niin kävi, miten itseään voi suojella netissä, miten toisia kohdellaan reilusti ja miten virtuaaliomaisuuteen pitäisi suhtautua“, Inka Silvennoinen muistuttaa.

Oliko artikkelista sinulle hyötyä:
0/5