Tulevaisuudessa ihminen ja teknologia yhdistyvät

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNissä työskentelevä tutkija Joona Kurikka uskoo tieteen voimaan: tulevaisuudessa robotiikka auttaa liikuntarajoitteisia ihmisiä ja maailman suuret haasteet ratkaistaan tutkimalla atomejakin pienempiä ilmiöitä. Kysyimme Joona Kurikalta, miltä tulevaisuus näyttää hänen alansa näkökulmasta. Kurikka uskoo, että maailman ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan yhä enemmän ymmärrystä ihmisyydestä:

Teksti: Aurora Airaskorpi

 

“Pitkät välimatkat ja matkustamisen hinta rajoittavat ihmisten vuorovaikutuksen mahdollisuuksia – niinpä ihmisten fyysisille kohtaamisille etsitään jatkuvasti parempia vaihtoehtoja teknologian avulla. Uudet teknologiat, kuten virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) luovat uusia mahdollisuuksia siihen, miten voimme olla toistemme kanssa aidommassa vuorovaikutuksessa myös pitkien etäisyyksien takaa.

Tällä hetkellä VR- ja AR-laitteiden tekniset ratkaisut eivät ole vielä täydellisiä. Laitteiden epäkäytännöllisyys ja kyvyttömyys tulkita ihmisen elekieltä vähentävät toistaiseksi niiden käyttöarvoa vuorovaikutuksessa. Jotta virtuaalitodellisuudesta tulisi varteenotettava vaihtoehto vuorovaikutukselle, sen inhimillistä käyttökokemusta pitää vielä parantaa.

 

Ihmisen ja teknologian yhdistäminen on kuitenkin tulevaisuutta, ellei jopa tätä päivää. Lokakuussa 2016 Zürichin teknisen yliopiston järjestämissä kyborgi-olympialaisissa esiteltiin robotiikan ja ohjausjärjestelmien uusia mahdollisuuksia etenkin liikuntakyvyiltään rajoittuneiden ihmisten näkökulmasta.

Lihasten suorituskykyä parantavat tukirangat (exoskeleton) ovat mielenkiintoinen projekti, jonka tulokset voivat vaikuttaa niin liikuntarajoitteisten kuin tavallisten ihmisten arkeen. Olisi mielenkiintoista kokeilla, miten paljon esimerkiksi oma maraton-aikani paranisi jalkojen lihasvoimia kasvattavalla tukirangalla.

Suurin osa ihmiskunnan hyvinvoinnin lisäämisesta on tutkimuksen ansiota.

Minua inspiroivat tutkimuksen tarjoamat mahdollisuudet ratkaista maailman suuria haasteita. Jos katsomme vaikka viimeisten 100–200 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä, suurin osa ihmiskunnan hyvinvoinnin lisäämisestä on lopulta tutkimuksen ansiota.

Esimerkiksi omalla työpaikallani Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNissä tutkitaan sekä atomin murto-osan kokoisia ilmiöitä että sovelletaan tätä tutkimusta isojen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen osana uutta IdeaSquare-ohjelmaamme.

Yhdellä kursseistamme opiskelijatiimi etsii tänä vuonna yhteistyössä YK:n kanssa ratkaisuja, joilla voitaisiin parantaa asumisoloja pakolaisleireillä. Ratkaisut voivat olla parempia telttoja, viestintätyökaluja tai vaikka leiriolosuhteisiin sopiva kännykkälaturi. Lopputulos on aina jotain ennalta-arvaamatonta.”

Joona Kurikka, 29, on koulutukseltaan sekä diplomi-insinööri että kauppatieteiden maisteri. Hän asuu kahdessa paikassa: ranskalaisessa maalaiskylässä Jura-vuoriston rinteellä, 27-kilometrisen LHC-kiihdyttimen päällä ja Suomessa melkein sata vuotta vanhassa puutalossa Käpylässä.

Kurikka on opinnoissaan perehtynyt muun muassa tietoliikennetekniikkaan, kognitiiviseen teknologiaan, työpsykologiaan, tuotekehitykseen ja kansainväliseen muotoilujohtamiseen. Parhaillaan hän tekee väitöskirjaansa CERNissä, Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa Sveitsissä. Siellä hän järjestää kansainvälisiä tuotekehityskursseja ja hackathoneja.

Lue myös:

Olemmeko valmiita tulevaisuuden työelämään?

Vuodessa valmiiksi laulamaan lavalla

Tämä robotti haluaa tutustua sinuun